6. toukokuuta 2018

Matkakertomuksia Keniasta ja Tansaniasta, osa 1

Tiedetään, tämä blogi on kirjablogi. Halusin tallentaa kuitenkin jonnekin muistoja matkastamme ja tämä tuntui luontevalta paikalta. Lisäksi on ihan kiva infota muita ihmisiä siitä millaista Keniassa ja Tansaniassa on matkailla, kun sitä tietoa tuntui olevan vähän niukalti googlessakin. Postaukset venyivät aikamoiseksi jaaritteluksi, mutta lukee ken tahtoo.

Matkamme meni suurin piirtein näin (alapuolella hienosti piirretty kartta, jossa mutkia on vedetty vähän suoriksi):
1. Lento Nairobiin, jossa vietimme muutaman päivän ihmetellen Nairobin hälinää
2. Nairobista bussilla Tansanian puolelle Arushaan, jossa vietimme kaksi yötä odotellen safarille lähtöä
3. Viikon safari Tansanian puolella
4. Lento Arushasta Sansibarille. Siellä ensin muutama päivä Stone Townissa ja siitä sitten Pajeen 
5. Sansibarilta lento Mombasaan ja sieltä autolla Diani Beachille, joka on melko lähellä oleva rantakohde
6. Mombasasta bussilla Nairobiin
7. Nairobissa jälleen muutama päivä ja sitten lento kotiin

Matkakertomusten osassa 1 kerron matkamme kohdista 1-3 ja osassa 2 kohdista 4-5.


Nairobiin saavuille aivan rättiväsyneinä pitkän työputken ja rankkojen valmistujaisjuhlien jälkeen klo 22.00. Ensimmäisenä saimme jonotella viisumijonossa 2.5 tuntia, vaikka olimme ostaneet eVisat etukäteen netistä. Kyllä! Matkaseuralaisena oli "pakko" päästä pissalle heti koneesta päästyämme. Sillä välin eVisa jonoon tuli 400 muutakin matkustajaa ja meillä oli yksi käsittelijä. Sen sijaan niille, joilla viisumia ei ollut valmiina oli 3 kassaa ja ymmärretävästi nykypäivänä tällaisia mattimyöhäisiä oli maksimissaan 50 kpl. Onneksi suomalaiset osaavat tunnetusti jonottaa...



Lentokentällä ensimmäinen missiomme oli saada puhelinliittymä. Halusimme Safaricomin liittymän (mikä todellakin olisi kannattanut hankkia, sillä Safaricomin liittymään voi saada mPesan, joka on vähän niin kuin MobilaPay ja voi auttaa monessakin tilanteessa), mutta Safaricomin sim-kortit olivat kaikki loppu. Puhelinliittymiä myytiin sellaisessa pienissä kojuissa lentokentän ovien vieressä. Minä suhtauduin erittäin epäileväisesti siihen, että saisimme oikeaa tavaraa edes näistä ulos, mutta niin vain kaikki toimi niin kuin sovittiin!

Siinä puhelinliittymää odotellessamme meihin tarttui kiinni miljoona taksikyydin tarjoajaa. Kaikille oli tarjota "hyvä hinta", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Minä olin aivan kauhuissani, sillä seisoimme lähes ainoina turisteina siinä vaiheessa keskellä Nairobin lentokenttää pilkkopimeässä keskiyöllä ja näytimme varmasti mitä parhaimmalta rosvouksen kohteelta. Minulta paloivat tietysti hermot väsyneenä ja nälkäisenä. En missään nimessä halunnut enää odotella siellä überia, joten otimme jonkun random pimeän taksin. 

Pari ensimmäistä päivää meni totutellessa Afrikassa olemiseen. Nairobissa liikenne on aivan mielettömän hullua ja ruuhkat järkyttäviä. Kukaan ei noudata minkäänlaisia sääntöjä liikenteessä. Ihmisiä on miljoonakaupungissa yllättäen miljoonia. Kaikenlaista kulkijaa näkee kadulla. Mutta yllättävän turvallinen olo oli kaikkialla missä liikuttiin. Pimeän tultua emme tosin liikkuneet ulkona ilman taksikyytejä.




Kävimme paikallisella torilla, joka tuntui olevan täynnä sitä samaa turistiroinaa kuin muuallakin, mutta muita turisteja ei kyllä näkynyt lähimaillakaan. Saavuimme paikalle taksilla ja samantien, kun astuimme ulos autosta, meihin iski kiinni heti vanhempi herra, joka "ystävällisesti" oli valmis esittelemään meille torin, keräämään haluamamme tavarat yhteen ja antamaan kaikista hyvän hinnan lopuksi. Kaikki kävi niin nopeasti ja olimme vielä perinteisen suomalaisen kohteliaita, ettemme kehdanneet sanoa, että painuppa nyt jonnekin missä aurinko ei paista.

Niinpä löysimme itsemme ostamasta tavaroita, joita emme olleet ajatella ostaa, ja vieläpä erittäin kovaan hintaan. Herran ensimmäinen tarjous kolmesta parista housuja ja kahdesta hatusta oli 300 dollaria!!!!! Huoh. En voi sanoa muuta vinkkiä kuin että sanokaa rohkeasti, että ei kiitos mitään esittelyitä, ja toisekseen, täällä ei päde mikään "tarjoa puolet lähtöhinnasta". Tarjoa vaikka 1/100, jos se tuntuu sinun mielestäsi oikealta hinnalta. Ja mikä tärkeintä, pysy erittäin tiukkana neuvotteluissa. Tässä auttaa, kun on katsellut huutokauppakeisaria.

No, Nairobin hässäkästä piti päästä Arushaan. Olimme varanneet varuiksi kaksi päivää ennen safarin alkua tavallaan siirtymisaikaa, sillä olimme lukeneet siitä, että Afrikassa ei mikään toimi. Yllätyksekseni Afrikassa toimii kuitenkin kaikki suhteellisen hyvin. Välillä touhu on vain melkoisen hämärää ja epämääräistä, ja sitä ostelee kaikenlaisia asioita pelkän luottamuksen varassa. Kuten bussiliput Arushaan. Mutta kaikki sujui meidän kohdalla aina oikein sutjakkaasti.



Arushaan saavuttuamme tarvitsimme Tansanian puolen puhelinliittymän. Bussi jätti meidät jonnekin random-hotellille kaupungin laitamalle, jossa ei tietysti ollut liittymiä kuin sieniä sateella. Kävelimme sitten kaikkien tavaroidemme kanssa ympäri Arushaa ja löysimme lopulta tien vierestä pienen hökkelön, jossa luki Vodacom. Tässä yhteydessä rinnalle tarttui jälleen kaksi miestä, jotka sanoivat, että tietävät mistä liittymä saadaan.

No, lähdimme marssimaan herrojen kanssa varmaan 1 kilometrin mittaiselle reissulle, jonka varrella oli näitä pieniä Vodacom-kopperoita enemmän kuin laki sallii, mutta vasta neljäs lopulta myi sim-kortteja. Tässä vaiheessa olimme jälleen keskellä erittäin epäilyttävän näköistä hökkelialuetta. Minä olin jälleen aivan romuna, sillä meillä oli kaikki meidän arvotavarat ja rahat mukana. Tansanian miehet vakuuttelivat, että täällä kaikki on ystävällisiä ja ketään ei tarvitse pelätä. Ei siinä, kyseiset herrat olivat oikeasti aika ystävällisiä ja kertoivat kaikenlaista pikkutietoa Tansaniasta samalla, kun puuhailimme sim-korttia.

Olin onneksi jo vähän tottunut Afrikan tyyliin ja saimme erittäin pitkän ja vaivalloisen vääntämisen jälkeen liittymän. Aikaa kului varmaan 1.5 tuntia yhteensä. Annoimme ystävällisille herroille tippiä omasta mielestämme ihan reilusti sen lisäksi, että maksoimme todennäköisesti liittymästä aivan liikaa. Silloin miehet totesivat, että he tarvitsevat enemmän tippiä. Tässä vaiheessa oli itse kullakin vaikea pitää ystävällistä naamaa yllä. Mieheni hermostui herrojen röyhkeydestä ja alkoi selittämään minulle suomeksi, että ei kyllä makseta yhtään enempää. Minua hirvitti se, että olimme keskellä ties mitä ghettoa kaikkine tavaroinemme ja halusin vain pois tilanteesta. Maksettiin vähän lisää ja miehet lähtivät pois onneksi, vaikka vaikuttivatkin siltä, että pyytäisivät vielä lisää rahaa. Ystävällisyys on Afrikassa toisinaan niin päälle liimattua rahan perässä juoksemista, että loppumatkasta olin jo suorastaan kyllästynyt tämän tyyppiseen toimintaan.

No, onneksi pääsimme näiden kommellusten jälkeen ihanaan asumukseemme Arushassa. Se sijaitsi rauhallisella omakotitaloalueella, jossa mieli ja sielu lepäsi Nairobin ja Arushan vilinän jälkeen. Viereisellä kujalla oli kahden mummelin pitämä "kauppa", josta ostimme pari limua, suolapähkinöitä ja keksejä alle 1 eurolla yhteensä. Näillä kulmilla ihmiset olivat leppoisia.

























Sitten lähdimmekin safarille, joka oli reissumme ehdottomasti huikein osio. Olimme varanneet yksityissafarin eli auton kyydissä oli vain minä, mieheni ja oppaamme, Oswald. Olimme varanneet safarin etukäteen ja täytyy kyllä sanoa, että se on ehdottomasti yksi fiksuimmista päätöksistämme. Ainakin nyt tiesimme etukäteen, mitä viikko safarilla tulee maksamaan, missä asumme ja yhtiötä oli kehuttu mm. Tripadvisorissa. Saimme todellakin sitä mitä tilasimme.

Kävimme seitsemän päivän aikana Lake Manyarassa, Serengetissä, Ngorongorossa ja Tarangirissä. Upeimmat puistot olivat Serengeti ja Ngorongoro, mutta myös pienemmät Lake Manyara ja Tarangiri hurmasivat ja olivat mukavan erilaisia maisemiltaan. Safaria ei voi kuin suositella. On jotenkin ihanaa vain katsella, kun norsulauma syö ruohoa ja kävelee hiljalleen eteenpäin. 

Päivät safarilla menivät kutakuinkin siten, että aamulla herätään noin klo 7 aikaan ja syödään aamupalaa. Sitten lähdetään ajamaan puistoon ja katsellaan kaikenlaista hauskaa. Iltapäivällä pidetään evästauko ja syödään lounaslaatikot yhdessä oppaan kanssa jossakin ulkona. Joskus kuuden aikoihin yleensä palattiin takaisin "leiriin" eli sinne missä nukuimme, sillä pimeä tulee Tansaniassa jo seitsemän aikoihin. Illalla oli vielä illallinen.

Safari sisälsi todella paljon ajamista paikasta toiseen ja autossa istumista. Se voi olla melko uuvuttavaa pienille lapsille ja iäkkäämmille matkaajille. Sinänsä mitään erityisen fyysistä reissu ei vaatinut, mutta rantalöhöilyä rankempaa se oli. Lisäksi pieni pisto tuntui sydämessä, jos erehtyi ajattelemaan ympäristöasioita.

Me olimme safarilla sadekaudella ja pelkäsin tietysti, että koko viikko menisi sateessa. Meillä oli kuitenkin todella hyvä tuuri ja näimme sadetta ainoastaan yhtenä päivänä aivan hetkellisesti. Muuten oli ihan kuivaa ja sellainen sopivan kesäinen +24-25 astetta lämmintä.

Sadekausi voi olla myös vähän hankalempaa aikaa bongata eläimiä, kun ruoho on pitkää ja ruokaa riittää kaikkialla eli eläimet eivät ole kerääntyneinä vain yhteen paikkaan. Onneksemme näimme kaikki mahdolliset eläimet, joita Tansanian pohjoisosien safareilla on mahdollista nähdä ja jopa harvinaiset leopardin ja gepardin aivan lähietäisyydeltä. Leijonia näimme useaan kertaan ja erittäin läheltä. Pentuja oli kaikilla eläimillä ja ihania eläinvauvojakin pääsimme useaan otteeseen ihailemaan. Näitä kuvia katsellessa herää kyllä melkoinen haikeus. Oli niin ihanaa vain olla paikoillaan katsella eläinten elämää ja touhuja.













Tähän päättyy Afrikan reissun ensimmäisen osan tarinoinnit. Mitä olin oppinut tähän mennessä reissullamme? Afrikassa monien asioiden hoitaminen voi vaikuttaa todella epäilyttävältä, mutta silti kaikki yleensä menee todella hyvin. Safari oli todellakin joka pennin arvoinen ja jätti suuren kipinän kaikenlaisiin eläinreissuihin. 

12. huhtikuuta 2018

Gossip Girl Book Tag

Noniin. Sitten seuraava arkistojen kätköistä löydetty huikea postaus, joka on vain odottanut oikeaa hetkeä tulla julkaistuksi. Näin lomamielellä tulee laitettua julkaisuun kaikenlaista :D

...

Toisinaan olen erittäin ylpeä itsestäni. Etenkin niinä päivinä, kun minulla on kasa tehtäviä tekemättä ja siitä huolimatta päätän kuluttaa aikaani kaikenlaiseen tyhjänpäiväiseen. Esimerkiksi Book tagin väsäämiseen.

Minä olen jo pidemmän aikaa keräillyt gifejä blogipostauksia varten ja odotellut innoissani, että koska voisin laittaa jonkun niistä postaukseen kevennykseksi. Mutta jostakin syystä ne eivät ole löytäneet sitä täydellistä paikkaansa, vaikka kuinka olen yrittänyt. Siitä sainkin idean, että koska nämä keräämäni gifit eivät muuten tule koskaan käytettyä, teen niistä book tagin -tyyppisen postauksen.

Varsinkin Gossip girl (ja etenkin Blair Waldorf) on gifi-lootassa vahvasti edustettuna, joten siltä pohjalta kehittelin Gossip Girl Book Tagin. Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin olisin mielelläni tehnyt myös pelkän "Oodi Blair Waldorfille" Book tagin. Tägi ei ole erityisen mielikuvituksellinen, mutta hei, tähän on nähty vaivaa.


1. Kirja, jota et aio lukea enää ikinä
Tähän tekisi mieli tietenkin laittaa joku koulukirja, mutta se olisi tylsää. En aio enää ikinä lukea Veronica Rothin Allegiantia ja se on varma. Allegiantin tuottama pettymys ei unohdu koskaan. Ja siitä on jo monen monta vuotta, kun Allegiantin luin :D


2. Kirja, joka ei sopinut sinulle/josta et pitänyt tyylillisesti
Ernest Clinen Ready Player One oli periaatteessa ihan kiva kirja, mutta kirjan maailma ei kiehtonut minua sitten laisinkaan enkä ihan hirveästi syttynyt henkilöillekään. En vain jotenkin päässyt ihan täysin sisään tarinaan. Kirjassa seikkaillaan melko pitkälle 80-luvun pelien ja pop-kulttuurin maailmassa. Monet muut ovat kirjaan ihastuneet, kuulun vähemmistöön.


3. Kirja, jossa on sinun lempi-badass naispäähahmo
Vähän tuntematon YA-sarja on Cracked, jonka päähenkilö Meda on kyllä todellinen badass. Hän ei rupea pyytelemään anteeksi itseään kertaakaan tai muutu pyhimykseksi sarjan aikana. Meda on itsekäs eikä häntä kiinnosta maailman pelastaminen, mutta on hänessä pehmeäkin puoli. 

Myöskin Lila Darker Shade of Magicissa omaa sitä ihanaa badass-henkeä, josta niin pidän oikein toteutettuna.


4. Kirja, jonka suhteen et voinut luovuttaa, vaikka sen lukeminen oli työtä ja tuskaa
Minä olen vähän sellainen, että luen kaikki sarjat loppuun, vaikka jo ensimmäinen osa tökkisi. Minä ja Cassandra Clare emme sovi yhteen ja silti olen lukenut häneltä neljä kirjaa yhteensä.


5. Kirja, joka olisi voinut muuten olla erittäin hyvä, mutta henkilöt olivat tylsiä/huonoja.
Sarah J. Maasin henkilöt ovat mielestäni olleet vähän lättänöitä sekä Throne of Glass- että A Court of Thorns and Roses -sarjoissa. Etenkään Throne of Glass -sarjassa en ole vielä löytänyt yhtään sellaista henkilöä, josta pitäisi todella paljon, vaikka kaikki on "ihan kivoja".


6. Kirja, jonka lopun haluaisit kirjoittaa/jnk kirjoittavan uudelleen.
Leigh Bardugon Shadow and Bone -sarjan. Kaikki meni siinä niin väärin :D Mutta ei en spoilaa mitään, joten hiljenen nyt.


7. Lempimiespäähahmo.
Rainbow Rowellin Carry On -kirjan Baz on kyllä aivan superihana. Paras.


8. Kirja, jossa pääparin rakkaustarina ajoi sinut hulluksi.
Marie Rutkowskin The Winner's Trilogyn Arinilla ja Kestrelillä ei mene koskaan liian hyvin :D Mahtava sarja kaiken kaikkiaan ja näiden kahden tarina yksistään oli niin ihana.


9. Kirja, jonka loputtua olit aivan rikki.
No, nyt kun Rutkowskista tuli puhe, niin The Winner's Crimen loputtua olin kyllä aivan palasissa. Siinä kirjailija, joka ei säästele lukijoita piirunkaan vertaa. Osa klassikoista on myös sellaisia, että niiden lukemisen jälkeen on ihan rikki, esimerkiksi Anna Karenina ja Humiseva harju.


10. Kirja, josta yritit pakolla pitää, sillä halusit sen olevan hyvä.
Näitäkin on kyllä monia, Marie Lun The Young Elitesistä halusin pitää todella paljon, mutta ei vaan pystynyt. Sen takakansikin kuulostaa siltä, että se on kuin minua varten tehty. Antisankareita ja kaikkea jännää, mutta ei. Mutta ehkäpä minä vielä avaan Rose Societyn ja ihastun.


11. Lemppari pahapoika kirjoista.
Barrons Fever-sarjasta. On toisinaan oikeasti todella törkeä ja inhottava, mutta jotenkin minun pahoille pojille sykkivä sydän lämpesi samantien :D


12.  Kirja, jonka juonen arvasit jo etukäteen.
Kaikella rakkaudella Percy Jacksoneita kohtaan: monesti juonenkäänteet olivat hyvin ilmiselviä jo etukäteen :'D 

Toinen aika paha on Cassandra Clare. Esimerkiksi City of Glassissa odottelin 300 sivua, että sankarimme keksivät suuret arvoitukset, jotka käytännöllisesti katsoen paljastettiin suoraan heti alkuun. Myös kolme kirjaa jatkunut sisarusarvoitus alkoi käydä hermoille.

...

Vähän hävettää laittaa tämä julkaisuun, mutta toisaalta olen onneksi kaukana matkoilla, joten väliäkös tuolla :D 

29. maaliskuuta 2018

Englanniksi lukeminen (nuorten aikuisten kirjallisuus): mistä aloittaa

Heippa!

Minä olen tällä hetkellä kaukana Afrikassa lomailemassa (toivottavasti elossa ja hyvinvoivana), mutta ajastelin huvikseni arkistojen kätköistä tällaisen postauksen. Näin jälkikäteen ehkä vähän huvittaa, miten totisesti olen tällaistakin ohjeistusta kirjoittanut, mutta ehkä tästä on iloa jollekin :D

Luen nykyään lähes yksinomaan kirjoja englanniksi ja siihen on muutama syy.

1. Omistan Kindlen, jolle ei saa suomeksi kirjoja
2. Tykkään muutenkin lukea e-kirjoja, ja suomenkieliset ovat yleensä kalliimpia, vaikka lukisinkin e-kirjoja jollakin muulla sovelluksella kuin Kindlellä
3. E-kirjastosta englanninkielinen Helmet Overdrive on huomattavasti toimivampi kuin se suomenkielinen ja paljon enemmän vapaana kiinnostavia kirjoja
4. Tykkään lukea nuorten aikuisten fantasiaa ja niitä ei suomennella kauhean tehokkaasti. Varsinkaan niitä hyviä ei päädy melkein ikinä suomennettavaksi. Tästäkin voisi kirjoittaa oman postauksensa :D

Minkä tasoinen olen sitten englannissa ollut silloin aikanaan, kun aloitin englanniksi lukemisen? Kirjoitin M:n englannista kymmenisen vuotta sitten eli mikään erityisen hyvä en ollut silloinkaan. Olen kuitenkin melko ahkerasti katsonut aikoinaan sarjoja ja leffoja ilman tekstejä siitä hiljalleen oppinut lisää ja lisää.

Aloitin englanniksi lukemisen muistaakseni Twilightilla ja yllätyin suuresti, miten helpolta se tuntui. Pelkäsin etukäteen, että mitähän siitä tulee, mutta onneksi satuin tarttumaan ensimmäisenä "hömppään" ja kieli oli hyvinkin yksinkertaista. Tuolloin olin hulluna Twilightiin ja muistaakseni kaikkia sarjan osia ei ollut suomeksi, joten minulla ei ollut vaihtoehtoja. Suosittelisinkin tarttumaan fantasiagenren osalta sellaisiin kirjoihin, joissa maailma ei ole erityisen monimutkainen. Kaikenlaiset romanssit ja hömpät ovat yleensä erittäin mutkattomia seurattavia.

Minä en tietysti ole välttämättä enää nykypäivänä aivan paras vinkkailemaan hyviä kirjoja, joista aloittaa, mutta tässä muutama ehdotus.

Angelfall,



Esimerkiksi Sarah J. Maasin nuorten aikuisten fantasiat ovat varsin helppoa luettavaa, mutta melko pitkiä kirjoja. Ne ovat melkoisen kevyttä fantasiaa, joten tekstin seuraaminen ei ole erityisen hankalaa.


Toinen, yllättävän helppoa englantia sisältä sarja on The Lunar Chronicles, jota voisin myös suositella vasta-alkajalle. Sci-fi on yksi hankalimmista genreistä englanniksi minun mielestäni, mutta Lunar Chronicles on myöskin sen verran kevyttä, että kannattaa kokeilla.


Cinder ja ACOTAR ovat molemmat melko pitkiä kirjoja, joten YA-genrestä voi niiden sijasta kokeilla alkuun myös esimerkiksi Susan Een Angelfallia tai omaa ikuista YA-lemppariani Marie Rutkoskin The Winner's Cursea.

Romansseista esimerkiksi Sophie Kinsella on helppoa luettavaa, mutta Kinsellaa on suommeneltu niin tehokkaasti, että romantiikan ystäville suosittelisin ennemmin Colleen Hooveria. Erityisesti This Ends With Us on jäänyt mieleeni.

No, mitä minä teen, kun en ymmärrä jotakin sanaa? Yleensä jatkan lukemista eteenpäin ja viis veisaan, jos muutamia sanoja jää ymmärtämättä. Ei se yleensä mitään haittaa, jos jotkut jutut menee ohi. Jos sana on tarinan kannalta tärkeä, tarkastan sen. Kindlessä ainakin on sellainen ominaisuus, että sanaa voi napsauttaa ja saa englanniksi sille selityksen. Joskus olen myös googletellut jonkun sanan huvikseni.

Jos sitten haluaa jotakin todella helppoa luettavaa englanniksi, niin romanssit ovat yleensä kevyttä ja nopeaa luettavaa. Niissä on hyvin paljon sitä samaa kieltä mitä telkkarisarjoissakin eli yksinkertaista, keskustelevaa puhetta. Vähän mitään maisemien tai muiden maailmaan liittyvien asioiden kuvailua. Esimerkiksi Sophien Kinsellaa kannattaa kokeilla englanniksi tai vaikka Colleen Hooveria (It Ends With Usille ainakin erittäin lämmin suositus).

Tsemppiä kaikille lukemisiin ja kokeiltaa ihmeessä lukea englanniksikin, siihen tottuu kyllä! Samalla oma kielipää huomaamatta harjaantuu ja paranee :) Olen vielä ajastellut yhden postauksen arkistojen kätköistä loman aikana ilmaantumaan, huikeaa settiä tulossa...