15. tammikuuta 2015

The Maze Runner + The Host + Gone Girl -elokuvat

Koulun penkillä istuminen on jälleen aloitettu ja elämä on taas paikasta toiseen juoksemista. Sain eilen illalla Matkantekijän (Gabaldon) päätökseen ja siitä olisi tarkoitus kirjoitella heti, kun vain ehdin. Nyt kuitenkin juttua parista leffasta lähestyvän viikonlopun kunniaksi. Nämä kaikki perustuvat kirjoihin, mutta ovat ihan puhtaita leffa-arvioita, sillä en ole lukenut mitään näistä.

The Maze Runner


Elokuva alkaa, kun päähenkilö Thomas herää eikä muista mitään, oma nimikin palautuu mieleen vasta muutamaa päivää myöhemmin. Paljastuu, että hän on labyrintin keskellä, jossa elää nuorien poikien yhteisö, joista kukaan ei muista miksi on päätynyt sinne. Päivisiin labyrinttiin pääsee kulkemaan ja osa pojista onkin runnereita eli he käyvät kartoittamassa labyrinttia ja mahdollista poispääsyreittiä. Öisin kulku labyrinttiin sulkeutuu ja labyrintissa kulkee "grievereitä", joista kukaan ei oikein tiedä mitään. Thomas on kuitenkin utelias ja tahtoo selvittää, mitä nämä Grieverit ovat ja yrittää keksiä reitin ulos.

Kokonaisarvosanaksi elokuvalle antaisin kaksi tai kolme tähteä viidestä. Tämähän perustuu dystopiakirjaan, mutta elokuva oli hyvin seikkailullinen ja voisi luonnehtia jopa jonkunlaiseksi nuorten toimintaelokuvaksikin. Tässä tapahtuu koko ajan jotakin ja jännitystä pitää yllä myös tietämättömyys kaiken tarkoituksesta. Se on osin jopa ongelma, kun lopussakin vastaukset jäävät uupumaan osittain ja kaikki jää vähän levälleen. Suurin miinus tuleekin siitä, että yksin omana elokuvanaan tästä ei oikein saanut selkoa ja tämä tuntui vain petaavan jatko-osia. Tämä ei myöskään onnistunut koukuttamaan minua niin, että haluaisin lukea kirjat eikä minua sinällään kiinnosta, mitä jatkossa tapahtuu. Ehkä tämä olisi pitänyt lukea eikä katsoa?

The Host


The Hostissa (suomennettu 'Vieras'?!) Melanie nimisen kehon ottaa valtaansa Wanda niminen alien. Alienit elävät ikään kuin loiset ja ovat ottaneet suuren osan maan ihmisten kehoista valtaansa. Melanie pyrkii kuitenkin vastustamaan Wandaa ja pyytää häntä auttamaan hänet takaisin niiden ihmisten luokse, joiden kehoa ei ole otettu vielä valtaan ja joiden joukossa on muun muassa Melanien pikkuveli ja poikaystävä. Rakkausdraamahan tämä pohjimmiltaan on, vaikka vähän scifiä onkin pyritty sekoittamaan juoneen mukaan.

Antaisin elokuvalle maksimissaan kaksi tähteä viidestä, mielummin varmaan yhden. Tai puoli. Katselin tämän kerran Netflixistä tylsyyksissäni ja mahtoi kyllä olla tylsää silloin. Varmaan jo ihan tuon julisteen mainossanat "Stephenie Meyer" ja "Twilight Saga" olisivat riittävä selitys arvosanalleni, mutta kirjoitan nyt jotain muutakin perusteeksi. Alkuun elokuvaa katsoessa piti totutella Melanien/Wandan pään sisällä tapahtuvaan vuoropuheluun, joka oli melko erikoista ja esimerkiksi mies lopetti elokuvan katsomisen heti alkuunsa sen takia. Juoni oli lapsellinen ja loppu hyvin ennalta-arvattava, mutta katsoin elokuvan sitkeästi loppuun ja pidin sitä perushömppäelokuvana, jollaisen voi katsoa silloin, kun ei kiinnosta miettiä syntyjä syviä. Tämä ei tosiaankaan saanut minua innostumaan itse kirjasta. Muistaakseni olen lukenut, että The Host olisi suunnattu vanhemmille lukijoille kuin Twilight, mutta itse en kyllä suosittelisi tätä aikuisille vaan teineille. En tiedä sitten, onko kirja jotenkin aikuismaisempi.

Gone Girl


Elokuvassa Nick Dunnen vaimo, Amy Dunne, katoaa. Aviopari kuvataan alussa täydelliseksi ja suhteen alkutaipaleelta näytetään onnellisia pätkiä. Kulissit alkavat kaatumaan pikkuhiljaa ja katsoja joutuu jatkuvasti pohtimaan, kumman puolella hän oikeastaan on. Aviomies joutuu pääepäillyksi ja elokuva keskittyy pohtimaan sitä, onko Nick todella murhannut Amyn vai onko Amy oikeasti kadonnut. Kuulostaa melko tavanomaiselta juonelta, mutta tässä on kyllä ihan oma ideansa pohjalla ja sen aistii elokuvan tunnelmastakin.

Antaisin ehdottomasti vahvat neljä tähteä tälle. Tässä oli koko elokuvan ajan hieno, melkein unenomainen tunnelma, jonka sisään upposi. Tämä elokuva laittoi katsojan aivot raksuttamaan kovasti ja koko ajan sai pohtia näkemäänsä. Elokuvan henkilöt oli rakennettu nerokkaasti niin, että joutui todella taistelemaan sen kanssa, kehen itse uskoo elokuvaa katsoessaan ja ihmisten erikoisuus ja erilaisuus tuli hienosti esille heissä. Ennen kuin paljastan mitään tärkeää, niin lopetan vain sanomalla, että lukekaa kirja tai katsokaa elokuva, oli tämä sen verran kiinnostava tapaus. En osaa sanoa kumpi on fiksumpaa, mutta mielestäni tämä toimi todella hyvin elokuvana ja tekisi mieli lukea kirjakin. Miinusta tulee ehkä lopusta ja ehkä hitusen liian hitaasta tahdista joissakin kohdissa.


Eri mieltä? Samaa mieltä? Kirjoista mielipiteitä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!