22. maaliskuuta 2015

Elokuvissa: Vampire Academy, The Imitation Game ja Interstellar

Valehtelin. En oikeasti ollut elokuvissa, kun näin Vampire Academyn.


Aloitetaan nyt vaikka tuolla Vampire Academyllä. Elokuvahan pohjaa samannimiseen kirjasarjaan, ilmeisesti joitakin tapahtumia on muuteltu ja dramatisoitu närkästyneiden youtube-kommenttien perusteella arvioituna, mutta noin yleisarviona kyseessä on teineille suunnattu romanttinen vampyyripäiväkirjatyyppinen (sen tv-sarjan siis) elokuva. Elokuvan pääosassa on Rose, joka on, ööööööö, joku sellainen kuninkaallisia tms. vampyyrejä suojeleva häiskä. Sitten on olemassa pahoja vampyyreitä, jotka jahtaavat näitä kuninkaallisia vampyyrejä ja ovat jollakin tapaa aika ylivoimaisia voimillaan. Näin siis elokuvassa. Ei ehkä mennyt ihan täysin jakeluun idea. Minun mielestäni elokuva oli itse asiassa todella viihdyttävä siihen tarkoitukseen, mihin se oli tehty ja paljon parempi kuin odotin. Se oli teinielokuva romantiikalla ja jännityksellä höystettynä. Ehkä vähän kökkerösti tehty, mutta Rose oli varsin hauska tapaus päähenkilönä ja muutenkin tekijöillä oli ollut huumori mukana selkeästi ja se näkyi. Kirjaa en ole lukenut, joten todella paha verrata siihen. Elokuva kyllä sai pienen mielenkiinnon kipinän syttymään sisällä kirjojakin kohtaan ja ajattelin ne jossakin vaiheessa lukea.

Pieni nalkutuksen aihe Vampire Academyssa oli Dimitrin näyttelijä. Tai siis, elokuvassa hän oli jotenkin todella kökönnäköinen. Nyt, kun menin Imdb:ssä tarkistamaan hänen ikäänsä ja törmäsin muihin kuviin, niin osasinkin kuvitella hänet vampyyrin rooliin. En tiedä, onko Dimitrillä kirjoissa pitkät hiukset, mutta ne eivät kyllä todellakaan sopineet Danila Kozlovskylle. Vaihtoon tukka tai näyttelijä.


The Imitation Game. En ollut juuri katsellut mistä elokuva kertoo, mutta olin jostain syystä päättänyt, että se pitää nähdä. Poikaystäväni ei pidä Benedict Cumberbatchista, joten pienen maanittelun jälkeen hän suostui elokuvaan (ja ehkä oli ehtinyt jo unohtaa elokuvan castingin, hehehee). Elokuva sijoittuu toiseen maailmansotaan, jossa saksalaisilla on käytössään enigma-viestiensalaussysteemi (mikänytikinäolikaan) ja elokuvassa se on dramaattisesti tottakai koko sodan ratkaiseva tekijä, sillä saksalaiset ovat sen kanssa niin ylivoimaisia. Benedictin hahmo, Alan Turing, on asperger-tyyppinen mies, superlahjakas loogisten ongelmien ratkaisemisessa ja jonka tehtävänä on muutaman muun miehen ohessa ratkaista enigma. Turing päättää rakentaa koneen (joku tietokoneen esiaste ilmeisesti), jonka tehtävänä on lukea enigman koodi ja alkuun kukaan ei tietenkään usko sen olevan mahdollista tai järkevää. Lisäksi Turing on homo ja sen paljastuminen tuohon maailmanaikaan olisi ollut melkoisen tuhoisaa. Elokuva oli mielestäni todella hyvä ja viihdyttävä, itse itkin varmaan viimeiset 10 min. Antaisin neljä tähteä viidestä, sillä tässä oli minun kaipaamaani ihmissuhdehässäkkää, pientä jännitystä (ei liian paljon), historiaa, hyvät näyttelijät ja oikeasti jokseenkin yllättävä juoni.

Poikaystäväni mielipide oli kuitenkin varsin toisenlainen. Häntä kuulemma ärsyttää elokuvat, jotka vääristelevät historiaa (kohdistuu etenkin sotahistoriaan) ja tässä ilmeisesti oli useampikin kohta päin pyllyä. Enigman kuulemma ratkaisivat ensimmäisinä puolalaiset. Lisäksi elokuvassa annettiin ymmärtää, että Alan Turing käytännössä keksi tietokoneen tms., mutta tosiasiassa ilmeisesti se koneen möhkäle lainattiin jenkeiltä eikä Turing ole sitä elokuvan kuvaamalla tavalla itse rakennellut. Tällaiset faktat eivät kuitenkaan minua kiinnosta saatika mielipidettäni järkytä, sillä ymmärrän, miksi tarinan kannalta asiat esitettiin niin kuin ne olivat.


Interstellar ei kiinnostanut minua piirunkaan vertaa ja vetkuttelin sen katsomista jonkun aikaa. Sain vuosi sitten Gravitystä tarpeeksi avaruuselokuvien suhteen, mutta muutamat kaverit kehuivat tätä, joten päätin mennä kuitenkin katsomaan. Elokuva kertoo maapallosta tulevaisuudessa. Ruoka on loppumassa kesken ja ilmasto muuttumassa asumattomaksi. Tutkimusjoukko lähetetään mustasta aukosta etsimään toista planeettaa, jolle ihmiset voisivat muuttaa asumaan, mutta matkalla tulee mutkia jos toisiakin. Elokuva oli kolme tuntia eli todella pitkä ja olisi typerää edes yrittää tiivistää sitä jollakin tapaa, tämä on sellainen kokemuselokuva eli kaikki ne jutut täytyy käydä läpi itse siinä katsellessa. Tämän elokuvan aikana heräsi ainakin taas hetkeksi muistamaan, kuinka luonnonarmoilla me loppujen lopuksi elämmekään ja avaruuden loputtomuuden käsitteen. Lopussa minua alkoi jo vähän väsyttämään, kun tosiaan kesti niin kauan ja kello oli aika paljon tämän loppuessa. Lisäksi elokuvan loppu oli ehkä vähän ihmeellinen. En oikein vieläkään tiedä mitä mieltä olen koko elokuvasta ja aikaa on jo kulunut useampi viikko tämän näkemisestä. Tavallaan se oli todella upea ja jotenkin jännittävä kokemus ja sitten toisaalta taas en oikein tiedä, että mikä järki kaikessa oikein oli. Meni jo ihan yli ymmärryksen. Mutta silti minä antaisin tälle neljä tähteä viidestä, vaikken mistään enää mitään tajuakaan.

Poikaystävän mielipide Interstellarista oli: "Oli vähän pitkä." Nii-in. Se siitä elokuvasta tuntuu jäämään päällimmäiseksi mieleen. Ja toki tunteet siitä kuin olisi itsekin ihan päässyt vierailemaan avaruudessa. Mutta suosittelen ehdottomasti!

Sitten lisäyksiä:

1. Jos kiinnostaa toimintatäyteiset tulevaisuuselokuvat ja ette ole vielä nähneet Edge of Tomorrow'ta, niin katsokaa. Oli oikeasti tosi hyvä, mutta tosiaan korostan sanaa toimintaelokuva.

2. En koskaan kirjoittanut mitään Mockingjaystä, koska aloitin tämän blogin aika kauan sen ilmestymisen jälkeen. Honest trailers on onneksi summasi minunkin mielipiteen asiasta:


3. Ja pakko oli sniikata arvostelu Insurgent-elokuvasta:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!