Toisinaan sitä kuulee, että opiskelijaelämä on niin helppoa ja ihanaa ja ihmiset kaipaavat tähän aikaan takaisin. Minä ymmärrän hyvin tuon tunteen, sillä eihän opiskelijana juuri vastuut paina ja elämäänsä voi elellä aikalailla miten itseä kiinnostaa. Voi ryypätä viisi päivää putkeen ja samalla joka aamu raahautua kahdeksi tunniksi pakolliseen kouluun ilman minkäänlaisia seurauksia siitä, että juoksee kesken ryhmätyön oksentamaan vessaan tai melko avoimesti ilmaisee vointinsa. Ei sillä, että minä olisin näin tehnyt. Tai kukaan muukaan tuntemani. Tuli vain mieleen, että tämäkin onnistuisi tarvittaessa.
Opiskelijaelämän yksi perustavanlaatuinen ongelma ja samalla elämää aikalailla kurjistava asia on tietysti raha. Opiskelijat harvemmin mieltävät itseään oikeasti köyhiksi, koska on ihan normaalia elää joka kuukausi miinuksella ja lainarahalla. Se on sellainen elämän tosiasia, josta on turha valittaa eikä siitä tarvitse tehdä hirveää numeroa kenellekään, sillä tässä vaiheessa elämää kaikki ovat yhtä persaukisia. Oikeastaan ainut, milloin minua alkaa ottamaan rahan puute päähän, on sellaisina päivinä, kun minulla on hirvittävä lista kirjoja luettavana ja intoa vaikka kuinka, mutta tilillä sen verran rahaa, että ruokaakaan en saa koko kuukaudeksi. (Kyllä minua silloin ärsyttää monet muutkin asiat, joita rahalla saa, mutta tämä on kirjablogi, joten turha varmaan mainita niistä uusista kevätkengistä, jotka myös tarvitsisin.)
Siispä tein pienen retken toiseksi lähimpään kirjastoon, jossa en ollut vielä koskaan vieraillut. En ole kyllä vieraillut siinä lähikirjastossakaan. Olin mukamas katsellut huolellisesti, että tästä toiseksi lähimmästä kirjastosta löytyy edes jotakin haluamiani kirjoja ja innokkaana marssin lastenhyllyjen väliin, koska sinne ne kaikki YA-kirjat mitä ilmeisimmin tungetaan. Pienet koululaiset siellä istuivat ja lukivat ja ihmettelivät varmaan, että mikäs mamma minä olen. Ja siellä minä vietin varmaan vartin etsiessä itselleni sopivaa luettavaa.
Pettymys oli aika karvas, kun totesin, että siellä ei ollut yhtään haluamistani kirjoista. Kirosin ja yritin netistä selata edes jotain kirjoja, mitkä voisivat kiinnostaa tai olla valikoimissa ja tarkistelin, että olinhan oikean hyllyn luona. Eikä löytynyt yhtään mitään. Kihisin raivosta hyllyjen välissä, mutta yritin toki näyttää tyyneltä ja casuaalilta niin, ettei kukaan muu huomaisi suuttumustani. Olin jo lähdössä tyhjin käsin pois kirjastosta, mutta järkeilin, että haen sitten aikuisten kaunokirjallisuuspuolelta vaikka pakolla mukaan kirjoja, ettei reissu olisi turha. Niinpä minulla on nyt kotona neljä kirjaa, joita en ollut ajatellut lukea vielä pitkiin aikoihin.
Minulla on aina ollut vähän antipatioita kirjastoja kohtaan ja tämä reissuni taas muistutti minua miksi en ole käyttänyt kirjastoa aikoihin. Ensinäkin sieltä puuttuu yleensä vähintään puolet niistä kirjoista, joita haluaisin lukea. Ne puolet, jotka siellä ovat ja kiinnostavat, ovat aina lainassa, kun olen niitä yrittänyt katsoa itselleni. Lähikirjastoni alueella asuu jokunen dystopia/YA-narkkari ja sieltä on ihan oikeasti kaikki kiinnostava aina lainassa. Yksi ongelmani taas kirjastojen kanssa on ääretön laiskuuteni yhdistettynä
huonoon muistiin. Kirjojen palauttaminen on vähän haasteellista puuhaa sekä varausten noutaminen. Olen myös onnistunut hävittämään kirjaston kirjoja muutaman kerran.
Ehkä pahin ongelmani on kaikki-minulle-heti-nyt-asenne, joka on ihan kökkö, tiedetään. Minä vain tykkään lukea kirjan sillä salamaniskulla, kun keksin sen. Sitten on ihan vain se ongelma, että nyt minulla saattaa olla viikko hyvää aikaa lukea kirjoja. Sen jälkeen tulee täyteen tungetut kaksi kuukautta koulua, jonka aikana olo on kuin katujyrän alle jääneellä. Jos kirja ei siis ole vapaana kuin vasta parin viikon päästä, tilanne on saattanut jo muuttua sellaiseksi, että olen varannut kirjan turhaan enkä koskaan ehdikään lukea sitä. Selityksiä, selityksiä.
Mutta aina sitä jotenkin onnistuu ratkaisemaan nämä elämääkin suuremmat ongelmansa ja ehkä kirjaston käyttäjäksi oppii, kuka tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!