12. marraskuuta 2015

Theo Lawrence: Salatun voiman kaupunki (Mystic City #1)

Nyt on kova YA-putki päällä. Lainailin kirjastosta vähän liikaa kirjoja.. Piti sitten pakolla lukea vaikka kuinka monta YA-kirjaa peräkanaa. Nautitaan nyt näistä päivistä :D Nämä postauksethan laahaavat minulla noin kuukauden verran aikataulusta perässä ja tällä hetkellä en koulujuttujen takia ehdi oikeastaan lukemaan.


16-vuotias Aria Rose asuu Manhattanilla vuonna X. Kaupunkin on jaettu kahtia, ylhäällä korkeuksissa asuvat rikkaat ja alhaalla katutasossa köyhät. Ilmastonmuutos on tuhonnut katutason ikäväksi paikaksi asua ja kaupungin ylhäisön vaatiman energian tuottavat mystikot, ihmiset, joilla on maagisia voimia. Aria on kihloissa isänsä poliittisen kilpailijan pojan kanssa, mutta ei itse muista romanssista mitään. Sitten Aria tapaa Hunterin, komean mystikkopojan alakaupungista, ja on hämmentynyt tunteistaan eikä tiedä enää mihin uskoa. 

Tämä on niitä kirjoja, joka ei millään lähtenyt käyntiin minulla. Salatun voiman kaupunki on 400 sivua pitkä ja minusta tuntui, että meni ainakin 300 sivua ennen kuin alkoi tapahtua. Kirjan loppu oli kyllä vauhdikas ja mukaansa tempaava, mutta alkupuoli oli todella hidas. On juhlia juhlien perään ja Aria ihmettelee maailman menoa. Lukijalle on selvinnyt jo ensimmäisten sivujen paikkeilla kirjan perusidea ja juoni ja sitten vain odotellaan, että draama lähtisi vyörymään, mutta siinä kestää ikävän kauan.

Kirjoitusasu oli toinen iso syy sille, etten oikein päässyt uppoamaan tähän. Kieli oli melko töksähtelevää ja henkilöiden sekä paikkojen kuvaukset eivät tuntuneet vaivattomalta mielikuvituksen soljunnalta. Pidin sanaa mystikko ja mystiikka melko huonoina keksintöinä kuvaamaan maagisia voimia. Suomeksi varsinkin kuulosti tyhmältä, kun jonkun hiukset olivat vaikka "värjätty mystisellä hiusvärillä". Muutenkin maailmanrakennus näiden mystisten voimien osalta oli huterahko. Mikseivät mystikot hallinneet kaupunkia? Kuka on niin tyhmä, että vain luopuu voimistaan, kun voisi posauttaa suohon? Jotenkin tätä asetelmaa olisi saanut perustella vähän paremmin.

Henkilöt olivat ihan ok -tasoa. Aria oli ihan hauska ja symppis, mutta vähän sellainen joka paikasta pelastettava tyttö ja muutenkin aivot raksutti hitaalla. Kirjan miehille, Thomakselle ja Hunterille olisi toivonut monimutkaisempaa persoonallisuutta. Myös sivuhenkilöt jäivät yksiulotteisiksi hahmoiksi noin ylipäätään ja lähinnä kirjassa tutuksi tuli Aria.

Kaikista näistä asioista huolimatta kirjan lähtökohtainen asetelma oli ihan kiinnostava ja maailma oli kaikessa hämäryydessään viehättävä. Sen vuoksi varmaan haluan lukea vielä sarjan toisenkin osan, vaikka tyytyväinen en tähän ykkösosaan voikaan olla. Salatun voiman kaupungilla olisi ollut potentiaalia olla huomattavasti parempi kirja, jos siirappisuutta olisi hieman hillitty. Romanssi hallitsi tarinan kulkua hyvin vahvasti, mutta toisaalta romanssina se ei ollut erityisen jännittävä ja koukuttava.

Jaksoin siis lukea kirjan loppuun melko vaivattomasti, mutta juonettomuus ja överi-romanttisuus todella vaivasivat. 2.5-3 tähteä, joista nyt annan kaksi ja puoli tähteä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!