28. kesäkuuta 2016

Blogger Recognition Award

Niinhän siinä vierähti taas useampi viikko ennen kuin ehdin tänne tulla. Kerroin jo aiemmin, että olen ensimmäistä kertaa oikeissa alan töissä ja se on tietysti jännittävää ja vie pirusti aikaa. Iltaisin makaan raatona kotona ja yritän motivoida itseni tiskaamaan astioita tai edes keräämään postit oven edestä. Ei siis puhettakaan bloggaamisesta tai lukemisesta. Lisäksi pitäisi kirjoittaa yliopiston puolelle tutkimusjuttua. Hommaa riittää ja täällä minä silti olen :D Muutaman tunnin käyttämässä blogipostauksen tekoon...


Nyt tulee siis postausta Blogger Recognition Awardista, jonka ohjeistus menee kutakuinkin seuraavalla tavalla:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi

Kuinka aloitin bloggaamisen

Olen aina tykännyt kirjoittamisesta ja pitänyt sitä melkoisen terapeuttisena harrastuksena. Bloggaamista olen kokeillut muutamassakin eri tyyppisessä blogissa, mutta mikään niistä ei tuntunut oikein omalta. Jouduin vähän liikaa hakemaan jutunjuurta muualta. Sitten eräänä päivänä törmäsin kirjablogiin Anna minun lukea enemmän (joka pari viikkoa sitten olikin näköjään palannut telakalta, jeee :D) ja aloin kypsyttelemään ideaa omasta kirjablogista. Kaipasin tuolloin elämääni jotain omaa pientä (ja vähän salaistakin) harrastusta ja toisaalta oli mielettömän hauskaa verrata muiden ajatuksia samoista kirjoista.

Minulla oli kirjablogin perustamiselle kuitenkin muutama pieni este. En ensinäkään ehtinyt lukea juurikaan kirjoja ja pohdin, että saisinko sisältöä blogiin millään. Totesin kuitenkin, että blogi olisi erinomainen syy lukea enemmän ja niinhän se on onneksi ollutkin. Toisekseen pohdin, että onko tämäkään nyt sitten se omanlainen juttu. Blogin aloitettuani huomasin kuitenkin nauttivani kirjoittelusta, vaikka olenkin aikamoinen puoskari tällä alalla ja arvostelut ovat subjektiivista mutua.

Vinkkejä aloittaville bloggaajille

Olen itse melkoinen harrastelija kirjabloggauksen saralla enkä koe itseäni kovinkaan päteväksi antamaan neuvoja, mutta ainahan sitä pitää jotain sanoa, kun kerta pyydetään :D

- Bloggaa sellaisista asioista, joita kohtaan olet intohimoinen ja motivoitunut. Itse olen kokeillut siis muutamaakin eri tyyppistä blogia ja kumpikaan niistä ei toiminut erityisen hyvin, sillä en ollut riittävän motivoitunut ylläpitämään niitä. Ei ollut yhtään hauskaa keksiä tikusta juttua. Kyllä sen sitten huomaa, kun alkuinnostus laantuu, että mikä blogi on sellainen, jota jaksaa oikeasti pitää yllä.

- Tee blogista itsesi näköinen. Ja minä tarkoitan nyt kirjaimellisesti blogin ulkonäköä. Minä olen ehkä surkein antamaan tälläisen neuvon, sillä minun blogini olisi luultavasti paljon pinkimpi ja kirkkaampi (ja ällöttävämpi), jos oikeasti tekisin tästä sellaisen kuin minä olen persoonana :D Tosin ehkä tämä "sininen pommi" on jo riittävä määrä väriä. Mutta minä tarkoitan siis sitä, että tee blogista juuri sinun visiosi näköinen. Se on yksi suuri ilonaihe itselle ja kannustaa bloggailuun. Toisaalta minä olen aivan käsi ulkomuodon kanssa ja tyydyn lähinnä leikkimään näillä väreillä eli ihan liikaa paineitakaan ei kannata tästä asiasta ottaa.

- Kirjoita juuri sellaista tekstiä kuin sinä haluat. Olen moneen otteeseen painiskellut sen asian kanssa, että kirjoitanko liian yliampuvasti, mutta toisaalta en haluaisi pitää muunlaista blogia yllä. Sellaisen tekstin tuotto onnistuu helposti, joka tuntuu omanlaiselta ja silloin kirjoittaminenkin on hauskaa. Joten minä laittelen hymiöitä tekstini joukkoon, vaikka tiedän joidenkin itkevän verta nähdessää niitä, koska minulta ne tulevat luonnostaan. Enkä jaksa hikoilla oikeinkirjoituksen suhteen öisin, vaikka toisinaan toivoisin, että kehittäisin edes jonkinlaisen kiinnostuksen äidinkieltä kohtaan...

- Ota rennosti. Älä stressaa kirjoitustauoista tai lukujumeista. Hengaile ja sosialisoi muiden bloggaajien kanssa, jaa mielipiteitä. Pidä hauskaa blogin kanssa! Äläkä kärsi blogista turhaan, jos jokin asia tuntuu raskaalta. Kaikkeen löytyy aina ratkaisu :)

Minut nimesi haasteeseen viisi bloggaajaa, kiitos tuhannesti kaikille ja pahoittelut siitä, että minulla oli niin pitkä tauko enkä nähnyt haasteitanne. Ylempänä olikin vähän seliseli-juttuja..

Ihan kymmentä ihmistä en nyt ehdi alkaa kaivelemaan ja puoli blogimaailmaa tuntuu tämän haasteen jo tehneen, mutta tässä ainakin muutama haastettava: 

  

7. kesäkuuta 2016

Melina Marchetta: Finnikin of the Rock (Lumatere Chronicles #1)

Pienet väliaikajuhlat voidaan pitää nyt, kun sain yhden kirjan luettua. Valitettavasti kiireet vain jatkuvat ja jatkuvat. Eka kesä ihan oikeissa hommissa ja paljon on opittavaa (tietysti). Lisäksi olen hoidellut erästä tutkimushommaa eteenpäin. Mutta ehkäpä kesällä on kuitenkin muutamia iltoja, jotka voin pyhittää lukemiselle. Optimistisena ihmisenä hain kirjastosta kasan kirjoja.


Finnikin oli vielä lapsi, kun hänen kotimaansa Lumatere joutui kirouksen valtaan. Lumateren rajojen sisäpuolelle jääneet eivät pystyneet enää kulkemaan ulos Lumateresta tai pitämään minkäänlaista yhteyttä Lumateren ulkopuolelle. Finnikin jäi Lumateren ulkopuolelle rajojen sulkeutumisen jälkeen pienenä poikana ja menetti kaikki rakkaansa järkyttävien tapahtumien keskellä. Sir Topher on pitänyt hänestä huolta ja kouluttanut Finnikinistä nokkelaa politikkoa ulkomaailmassa. Yhdessä he yrittävät epätoivoisesti saada muilta mailta pientä plänttiä kansalaisilleen asuttavaksi, mutta taistelu lumaterelaisten oikeuksien puolesta on epätoivoinen. Sitten Finnikin ja Sir Topher tapaavat Evanjalinin, nuoren naisen, joka väittää näkevänsä unia Lumateren valtakunnan sisältä ja tietää keinon läpäistä Lumateren rajat.

Eniten tykkäsin siitä, millainen tunnelma kirjassa oli ja miten upeasti maailma oli rakennettu. Finnikin kumppaneineen seikkaili ympäri ämpäri pitkin valtakuntaa ja jokaiselle paikalle oli ihanasti keksitty juurta. Eritoten Lumateren tarina oli tietysti kiehtova ja jaksoi kiinnostaa jo yksinäänkin.

On aina kiva lukea kirjoja, joiden loputtua huomaa, kuinka eri paikassa onkaan kirjan loputtua. Niin kävi myös tämän kanssa. Jouduin ihan muistelemaan alun tunnelmia ja kirjan tuntumaa. Todella hyvä tarinankaari kirjalla oli siis. Juonen en välttämättä sanoisi olevan mikään ehdoton lempparini, osan siitä arvasin aika pitkälle etukäteen ja harmillisen vähän mikään tapahtuma yllätti minua. Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan perusvahvaa nuorten fantasiaa.

Kirjassa vilisee myös todella paljon hahmoja ja heitä kaikkia jaksetaan rakentaa huolellisesti ja pitkäjänteisesti niin, että lopussa huomaa pitävänsä ainakin kymmenestä hahmosta ihan oikeasti, kun normaalisti YA-kirjan luettuaan muistaa lähinnä pääparin ja ehkä yhden lisähenkilön.

Ainut asia, mikä minulla ei toiminut Finnikin of the Rockissa, oli romanssipuoli. Minusta kirja ei välttämättä olisi tarvinnut romanssia ollenkaan, sillä maailmanrakennus ja henkilöt yksistään riittivät ylläpitämään yhteyttä kirjaan. Romanssi ei ollut missään nimessä niitä huonoimpia, mutta itse en vain syttynyt kemialle.

Neljä tähteä ja suuri mielenkiinto jatkoa kohtaan.