2. maaliskuuta 2015

Elokuvissa: Fifty Shades of Grey

Oi, kyllä! Kulutin aikaani Fifty Shades of Grey -elokuvan katsomiseen. Hämmentyneenä astelin täpötäyteen saliin, jossa oli riveittäin teinityttöjä. Elokuvaa katsellessa sitten kuului jatkuvasti hihityksiä näiden teinityttöjen suunnalta. Itse teki mieli lähinnä hakata päätä seinään. Luulin, että yleisö koostuisi mammapornon kuluttajista, mutta ilmeisesti Suomessa nämä ovatkin nuorten kirjoja. Teinityttöjen lisäksi salista löytyi pariskuntia, muutama 40-50-vuotias naiskombo sekä viisi teinipoikaa poppoonsa turvin uskaltautuneena.

Ihan alkuun muutama vinkki elokuviin menevälle:
  1. Älä mene. Tiedän, että kiusausta on vaikea vastustaa, jos kirjan on lukenut. On vain pakko nähdä, miltä se näyttää... Mutta se on ihan oikeasti huonompi kuin kirja. Jos se on ylipäätään mahdollista.
  2. Älä ota litran juotavaa mukaan. Tämä elokuva kestää ihan julmetun kauan. Kirjan pituuden perusteella oletin elokuvan olevan noin 1.5-tuntinen, mutta se olikin 2h ja 15min maraton.
  3. Ota mukaan paljon herkkuja. Elokuva on pitkä ja oikeastaan melko sietämättömän tylsä, eväs pelastaa edes vähän.
Sitten itse asiaan.

Odotukseni elokuvan suhteen eivät olleet erityisen korkealla. Olin lukenut useammankin murska-arvostelun elokuvasta ja olen lukenut kirjat, joten tiedän, miten surkea taustamateriaali on. Pieni optimisti sisälläni kuitenkin halusi uskoa, että elokuvan arvostelleet eivät olleet lukeneet kirjaa ja ehkä missasivat joitakin juttuja sen vuoksi ja että elokuvan tekijät totta kai olivat tajunneet muuttaa kirjoissa huonosti tehtyjä asioita ja repliikkejä. Nyt täytyy myöntää, että aina optimistisuus ei kannata. Olihan tämä kerrassaan surkea.

Ensinäkin, tämä elokuva oli todella pitkä suhteessa kirjojen sisältöön, kuten jo edellä mainitsin. Tähän oli sisällytetty suurin piirtein kaikki kirjan tapahtumat sanatarkalleen. Paitsi seksiä oli todella vähän suhteessa sen rooliin kirjassa. Siispä kaikkea seksin ulkopuolista tapahtumaan on pitkitetty pitkittämistään.

Itse seksikohtauksetkin oli jotenkin onnistuttu tekemään erittäin epäeroottisiksi ja tylsiksi. Niistä puuttui kaikki seksikkyys ja taustamusiikiksi oli valittu aina joku rakkausballadi, hohhoijjakkaa. Aivan järkyttäviä moodkillereitä lähes kaikki kappaleet eivätkä sopineet BDSM-sessioihin. En minä nyt mitään pornoelokuvaakaan olisi tarvinnut, mutta joku jännityksen tunne olisi saanut hiipiä minunkin iholleni heidän ollessa toimissa. Nämä BDSM-puuhat olivat niin laimeita luonteeltaan, ettei kirjoissa niihin sisältynyt jännityselementti kyllä näkynyt sitten missään. Seksi oli hyvin kliinistä, hienostunutta ja koreografioitua ilman mitään yllätysmomenttia tai kipinää parin välillä.

Ja hitto, että sitä loppua sai odottaa. Katselin kelloani useampaan kertaan epäuskoisesti, kun elokuva vain jatkui ja jatkui eikä ollut tietoakaan lopusta. Sitten, kun loppu koitti, tunteeni olivat ristiriitaiset. Toisaalta olin iloinen, että se loppui ja toisaalta, kun oli yli kaksi tuntia odottanut jotakin jännitystä ja äksöniä ja sitä vihdoin tuli, elokuva loppui kuin seinään.

Joku olisi voinut vinkata elokuvan käsikirjoittajille, että kirja on ihan hirveää roskaa ja sitä voi surutta muokata paremmaksi. Mitään kirjan heikkouksia ei oltu vaivauduttu parantelemaan vaan jostain syystä kaikista maailman kirjoista juuri tämän kohdalla oltiin haluttu aivan pilkuntarkasti kunnioittaa sisältöä. Huulia purtiin niin paljon, että se meni komedian puolelle. Tuijottelua oli luonnottoman paljon ja alkuun se oksetti, lopussa haukotutti. Repliikit kuulostivat Kauniiden ja rohkeiden tasoiselta töksähtelyltä. Ana oli rasittavan yliromanttinen neitsyt kaunokainen, joka saa miljonäärin ja puoli valtakuntaa ja Christian oli joko todella idiootti tai sitten epäuskottava ihminen, valitse niistä sitten parempi vaihtoehto.

Niin kuin melkein kaikki elokuvan nähneet ovat todenneet, niin myös minä haluan sanoa, että Dakota Johnson oli kyllä aivan erinomainen Anastasia Steelenä. Minä itse melkeinpä inhosin Anaa kirjoissa, mutta Dakota Johnson onnistui jollain tapaa jopa pelastamaan tämän elokuvan totaaliselta karmeudelta. Hän oli ihastuttavan naiivi ja oikeasti ihan hauskakin ja ensimmäistä kertaa ikinä ymmärsin jotain siitä, miksi Ana olisi rakastettava tapaus. Minua meinaan kirjoissa ärsytti hänen tyhmyytensä ihan äärettömän paljon (jos mies haluaa suhteen, jossa asioista sovitaan kirjallisesti ja puhutaan vain seksistä, niin minkälainen ihminen alkaa jankkaamaan rakkaudesta ja poikaystävistä??), mutta elokuvassa en onneksi kuin ehkä kerran ajatellut, että kyllä sitä järkeä saisi vähän päähän takoa tuolle naikkoselle. Tosin Dakota Johnsonin onneksi kirjan suurimmat idioottimaisuudet olivat Anan osalta päänsisäisiä "inner goddess" yms. juttuja, joten kaikki ne olivat luonnollisesti karsiutuneet elokuvasta pois ja tekivät Anasta huomattavasti siedettävämmän hahmon.

Jamie Dornan taas. Noh. Monet ovat valittaneet, ettei hän ulkonäöllisesti vastaa Christian Greytä. Ei hän minullekaan mikään täydellinen vastine ollut, mutta viis ulkonäöstä. Enemmänkin hänen esittämänsä Christian oli aivan vääränlainen. Hänestä puuttui kaikki se vaaranviehätys, jota Christian Grey tarvitsee ollakseen kiinnostava. Valitettavasti elokuvan tekijät vaikeuttivat Dornanin elämää tekemällä Christianista mauttomuuksia laukovan stalkkeri-tyhjäpään. Itsehän repesin nauruun siinä kohtaa, kun Christian "pelastaa" Anan Josen ahdisteluilta. Sama homma, kun Christian pelasti Anan jonkun pyöräilijän alta. Lähinnä nauratti kuinka epätoivoisesti elokuvan tekijät yrittivät riipiä kasaan jotain jännitystä ja kuinka pelastusliikkeet olivat lähes suora kopio Twilight-elokuvien Edwardin liikkeistä. Muutoin Christianin tehtävä oli lähinnä tuijotella koiranpentusilmin, ostella kalliita lahjoja ja lausua kliseisiä lausahduksia niin, että korvista vuotaa verta. En muuta voinut miettiä kuin, että olisipa elokuvan tekijät voineet tehdä Christianista oikean äijän ja pelimiehen. Ei mitään lapsellista pelleilyä vaan eläimellisen ja vaarallisen miehen, jonka pauloihin ei voi olla vaipumatta, varsinkaan kokematon Ana.

Ehkä asia vain on niin, että tästä kirjasarjasta ei voi saada aikaan hyvää elokuvaa. Lähtömateriaali on luokattoman surkea sekä kirjoitusasultaan että juoneltaan ja siitä on lähes mahdoton saada aikaan jotakin järkevää. Toisekseen säädyllisyys asettaa aikalailla rajat myöskin kirjan teemalle.

Niinpä tälle elokuvalle voisi antaa ihan maksimissaan kaksi tähteä viidestä. Se kuulostaa kyllä kohtuuttoman paljolta. Itse annan yhden tähden viidestä.

Tiivistelmä: Elokuva oli aivan liian pitkä, aivan liian huonosti kirjoitettu ja niin tylsä, että meinasin nukahtaa katsomoon. Seuralaisellani taas oli aivan hirvittävä vessahätä viimeiset 30 min ja hän kipristeli tuskissaan katsomossa.

P.s. Lisäsin tuohon sivupalkin lukulistaan Pure mua! -blogin, joka on suomalainen BDSM-aiheeseen paneutuva blogi. Hyvin mielenkiintoinen ja maailmaa avartava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!