28. maaliskuuta 2016

Marissa Meyer: Scarlet (The Lunar Chronicles #2)


Scarletin isoäiti on kadonnut, mutta kukaan ei suostu ottamaan Scarletin hätää tosissaan. Kun Scarlet tapaa Wolfin, katutappelijan, jolla saattaa olla apua isoäidin löytämisessä, on luottamuksen löytäminen vaikeaa, vaikka kumpikin vetää toistaan puoleensa. Pikkuhiljaa isoäidistä alkaa paljastua salaisuuksia ja Scarlet alkaa muistaa unohtamiaan asioita. Lopulta Scarletin ja Wolfin tiet risteävät Cinderin kanssa, joka pakenee henkensä edestä kuningatar Levanaa.


Sarjan ensimmäiseen osaan, Cinderiin, verrattuna Scarlet oli mielestäni parannusta ja ehdottomasti paremmin rakennettu teos. Suurimmat twistit olivat melko ennalta-arvattavissa ja henkilöt olivat edelleen vähän yksinkertaisia, mutta ei se yhtään menoa haitannut. Tarina eteni kuin juna ja yksinkertaisuudestaan huolimatta aloin pitämään henkilöistä aina vain enemmän ja enemmän. Varsinkin yllätyin siitä, miten aloin pitämään Cinderistä ihan eri tavalla tässä kirjassa ja kaipasin hänelle jopa lisää kappaleita.

Scarlet ja Wolf olivat myöskin hahmoina kiinnostavia ja ajatus Punahilkan mukaelmasta oli kieltämättä houkutteleva. Joskin edelleen olen sitä mieltä, että Lunar Chroniclesin ei tarvitsisi olla mukaelmia muista saduista. Tarina pärjäisi omillaankin ilman ilmiselviä viittauksia alkuperäisteoksiin, jotka eivät muuten näy mitenkään erityisen hyvin inspiraation lähteenä. Mutta minä olen heikkona mukaelmiin. Kaikki otetaan irti mikä lähtee :D

Mielestäni erittäin kivaa oli se, miten tämä toinen osa kietoutui ekaan osaan, vaikka pääosassa olivat kuitenkin tyystin eri henkilöt. Eipä ole tullut juurikaan luettua tällaisia YA-sarjoja, joissa päähenkilöt vaihtuvat näin kirjojen välillä. Juoni kuitenkin pysyy yhtenäisenä kirjasta toiseen ja jatkaa edellistä niin sujuvasti. Hyvin kirjoitettuja ovat siis.

Lunar Chronicles ei edelleenkään ole mikään lempi-YA-sarjani, mutta todella viihdyttävää ja mielenkiintoista luettavaa. Kevyttä kivaa. Etenkin maailmanrakennus on priimaa ja toivon, että näistä kehitetään leffat joskus. Niin siisti maailma näissä on.

Kolme ja puoli tähteä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!